lauantai 5. syyskuuta 2015

Keskustelun uhrit

Oxfordin yliopiston professori Paul Collier kritisoi Helsingin Sanomien artikkelissa länsimaiden pakolaispolitiikkaa kovin sanoin. Hän esittää myös joitakin ratkaisuja vaikeaan tilanteeseen. Jäin pohtimaan artikkelin viimeistä lausetta:
 "Työni perustui ajatukselle, että voisimme vihdoin käydä asiasta järkevää keskustelua. Huomaan olleeni väärässä. Toivon, että en olisi aloittanut koko aiheesta."
Tunnen samoin, ja ymmärrän häntä. Collier on selkeästi turhautunut keskustelun tasoon? Luettuani Kari Kannalan pääkirjoituksen Imatralaisesta olen entistä vakuuttuneempi, että näin on. Kannala esittää väitteen:
"Maahanmuutosta puhuminen on rasismia. Suomalaisuuden korostaminen on fasismia. Suvaitsevaisto sallii monikulttuurisuudesta puhumisen vain itselleen, muita näkökantoja ei saisi esittää. Ei edes perustellusti. Keskustelun torppaaminen ei enää kauaa onnistu, sillä valtaväestö nousee barrikadeille, kun Kirkkonummen kaltaisia vastaanottokeskuksia alkaa pakolaistulvan sanelemana aueta omaan naapurustoon."
En ymmärrä kuinka maahanmuutosta puhuminen olisi rasismia. Jos maahanmuuton vastustajien väitteet liikkuvat talvisodan, älypuhelimien ja lastenvaunujen välimaastossa on todellinen keskustelu hankalaa. Entä mihin Kannala viittaa fasismilla? Olli Immoseenko? Immosen möläytys Facebookissa oli idioottimainen, siihen ei liene enää tarvetta palata.

Uhriutumisen sijaan olisi maahanmuuton vastustajien hyvä tarkentaa, mitä on kielletty sanomasta monikulttuurisuudesta. Ei ole mitään mystistä suvaitsevaistoa, joka ohjaa tai estää pakolaiskeskustelua. Epämääräiset vihjailut tähän suuntaan ovat teeskentelyä. Entäpä jos muotoilisi puheenvuoronsa ymmärrettäväksi ja poliittisesti korrektiksi? Nimenomaan perusteltuja, faktapohjaisia, asiallisia ja vastapuolta kunnioittavia mielipiteitä maahanmuuton vastustajilta kaivataan.

Se, jos mikä korostaa suomalaisuutta.

Vai mitä mieltä sinä olet?





tiistai 18. elokuuta 2015

Kansanedustajan häpeä


Demokraatti Robert Carlyle Byrd oli 42-vuotias noustessaan USA:n senaattiin vuonna 1959. Hänellä oli jo takanaan mittava ura politiikassa, mutta erikoista oli se, että hän pystyi Ku Klux Klan -menneisyydestään huolimatta lyömään kilpailijansa, jotka käyttivät vaaleissa tuota tietoa häikäilemättä häntä vastaan.

Robert Byrdillä oli kuitenkin avuja, joilla hän hurmasi yleisönsä. Hän oli lähtöisin köyhistä oloista. Ennen poliitikon uraansa hän työskenteli lihanleikkaajana, joten tavallisen ihmisen oli helppo samaistua häneen. Lisäksi hän oli melko pätevä viulisti. Hän pystyi näin tekemään vaalitilaisuuksistaan erilaisia kuin muut ehdokkaat, hän sai köyhän osavaltionsa ihmisten ajatukset hetkeksi pois harmaasta arjesta ja sen todellisista ongelmista.

Mikä sai Robert Byrdin liittymään antisemitistiseen, homovastaiseen ja maahanmuuttoa vastustavaan järjestöön? Oliko hän rasisti vai pelkästään onnenonkija? On mahdollista, että poliittinen kunnianhimo ajoi häntä eteenpäin ja kaikki apu sekä mahdolliset äänestäjät olivat tässä tarpeen. 1940-luvulla, Amerikassa, Ku Klux Klaanin suosituksella saattoi olla apua vaaleissa läpimenoon. Nuori Robert otettiin Klaanissa lämpimästi vastaan ja hän yleni nopeasti paikallisen osastonsa hierarkiassa johtotehtäviin. Byrd kertoi myöhemmin halunneensa kuulua johonkin ja tuntea itsensä tärkeäksi.

Olli Immonen julisti taannoin kohua herättäneessä Facebook -päivityksessään sotaa monikulttuurisuutta vastaan. Hänen kirjoituksensa oli aggressiivinen hyökkäys maahanmuuttajia ja vähemmistöjä kohtaan. Kun tällaista kuullaan kansanedustajalta, herättää se arvatenkin hämmennystä ja arvostelua. Lisäksi paljastui, että Immonen oli esiintynyt valokuvassa Suomen Vastarintaliikkeen jäsenten kanssa, joka on julkisesti fasistinen järjestö ja hänellä on nähtävästi muitakin kontakteja äärioikeistolaisiin piireihin. Immonen on kieltänyt olevansa fasisti. 

Mikä saa suomalaisen poliitikon flirttaamaan fasistien kanssa? Tunteeko hän samaa jännitystä ja hyväksyntää kuin nuori Robert Byrd, vai onko hänkin ehkä vain onnenonkija joka tietää saavansa helpoiten ääniä muukalaisvastaisella agendallaan? Lieneekö taustalla fasistinen ideologia ja populistinen keino löytää syntipukki - maahanmuuttaja - Suomen ongelmille? Onko populistinen politikointi isänmaallisuutta vai opportunismia?

Mitä mieltä sinä olet?

P.S.

Mitä tapahtui lopulta Robert Carlyle Byrdille? Hän teki pitkän uran USA:n senaatissa, ja oli kuollessaan kesäkuussa 2010 arvostettu poliitikko. Hän joutui kuitenkin koko elämänsä ajan selittelemään suhdettaan Klu Klux Klaaniin, mutta hän ei koskaan kieltänyt menneisyyttään järjestössä. Hänen tiedetään sanoneen:

"Tiedän nyt, että olin väärässä. Suvaitsemattomuudelle ei ole sijaa Amerikassa. Pyydän anteeksi tuhat kertaa...enkä välitä, voin pyytää anteeksi uudestaan ja uudestaan. En voi pyyhkiä pois sitä mikä tapahtui".

P.S.S.

Mitä tapahtuu Olli Immoselle? Löytyykö hänestä samaa viisautta ja katumusta kuin Robert Byrdistä? Aika näyttää. Todennäköisesti perussuomalaiset heittävät hänet ulos eduskuntaryhmästä ja tiettävästi Immonen ei osaa soittaa viulua.

Toivon, että suvaitsemattomuudelle ei ole sijaa myöskään Suomessa.


Lähteet:

http://www.alternet.org/story/147702/top_12_racist_politicians_of_modern_history
https://en.wikipedia.org/wiki/Robert_Byrd
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ku_Klux_Klan
https://www.youtube.com/watch?v=8BouPR8ZczI
http://www.nytimes.com/2014/04/21/us/50-years-into-the-war-on-poverty-hardship-hits-back.html?_r=1
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2005/06/18/AR2005061801105.html
http://www.hs.fi/politiikka/a1305972867757
http://www.hs.fi/politiikka/a1434509332809
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2015/08/09/se-vaarallinen-juttu/

perjantai 14. elokuuta 2015

Mustaa ja valkoista


Eräässä suositussa Facebook-päivityksessä listataan useita asioita, jotka haittaavat yritystoimintaa ja ovat muutenkin Suomessa pielessä. Huutia saavat sekä holhousvaltio, kauppojen aukiolojen sääntely että ilmastopolitiikka- ja haittaverot. Vakiosyyllinen Ay-liike on myös käsitelty.

Jäin miettimään kuinka mustavalkoisia asiat ovat vai ovatko ne?

Miten ay-liike sitten voisi olla syyllinen? Kuten niin usein some-kirjoituksissa, ammattiyhdistyksiä syytetään ylisuurten etujen rohmuamisesta. Kirjoituksen mukaan "AY-liikkeet ajavat yritykset pois Suomesta, koska vaatimukset ovat aivan kohtuuttomia". Koska en ole varma, mitä tällä tarkoitetaan, epäilen, että kyse lienee palkoista. Tästä on puhuttu paljon julkisuudessa: suomalainen työ ei ole kilpailukykyistä ja se maksaa liian paljon, senpä vuoksi hallitus haluaa pidentää työaikoja.

Eurostatin tilaston mukaan suomalaisten työvoimakustannukset eivät näyttäisi eurooppalaisessa vertailussa kuitenkaan olevan huomattavan paljon korkeampia kuin lähinaapureiden. Itseasiassa nuo kulut näyttävät varsin kilpailukykyisiltä, olemme halvempi maa kuin Tanska tai Norja ja lähellä Ruotsia. Erona Suomeen näillä mailla toki on se, että ne eivät ole yhteisvaluutassa eli hallinnoivat itse omaa rahapolitiikkaansa ja välttyvät nykyisiltä Euron ongelmilta toisin kuin Suomi. Euroopassa on kuitenkin paljon maita, joiden työvoimakustannukset ovat paljon alhaisempia kuin Suomen, mutta ovatko ne todellisia kilpailijoitamme? Kuinka laskemme työvoimakustannuksemme esimerkiksi Bulgarian tasolle? Mitä vaikutuksia sillä olisi?

Ammattiyhdistysliikkeen arvosteluun tuntuu liittyvän paljon tunnepitoista kommentointia ja historiattomuutta. Tuntuu vaikealta kuvitella, että työntekijöiden oikeudet olisivat kehittyneet siihen mitä ne nyt ovat ilman ay-liikettä. Clintonin hallituksen työministeri Robert Reich kirjoittaa, miksi vahvat liitot ovat tärkeitä juuri keskiluokan hyvinvoinnin kannalta. Hänen mukaansa juuri työntekijöiden järjestäytyminen USA:ssa 1950-60-luvuilla takasi heille riittävän toimeentulon ja siten myös ostovoiman.

Entäpä kilpailuky? Se voi näköjään tarkoittaa ainakin kolmea eri asiaa ja meille suomalaisille on jo pitkään uskoteltu, että emme ole kilpailukykyinen maa. EK:n mukaan kilpailukyvyn palauttaminen on olennaista talouden kannalta ja nimenomaan suhteessa Saksaan. Työnantajapuoli ja hallitus puhunee juuri kustannuskilpailukyvystä ja käyttää sveitsiläisen IMD:n tilastoa, jossa Suomi on sijalla kaksikymmentä. Kilpailukyvystä on kuitenkin muitakin arvovaltaisia tilastoja, kuten World Economic Forumin raportti, jossa Suomi rankataan koko maailmassa sijalle 4 ja Euroopassa kakkoseksi.

Kumpaa sitten uskoa? Itse mieluummin uskon WEF:n raporttia, jossa huomioidaan myös mm. hyvän koulutuksen ja innovaatioiden osuus kilpailukykyyn. Jos tavoitteena on kuitenkin säilyttää pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, onko petollista tuijottaa pelkästään kustannuskilpailukykyä, jota Nobel - taloustieteilijä Paul Krugman pitää artikkelissaan vaarallisena pakkomielteenä? Hän lainaa Laura D'Andrea Tysonsia, joka on määritellyt kilpailukyvyn seuraavasti:

"Competitiveness is "our ability to produce goods and services that meet the test of international competition while our citizens enjoy a standard of living that is both rising and sustainable." 

Pitäisikö Suomea talouden osalta ohjata, kuten isoa pörssiyhtiötä vai ehkä tuon em. määritelmän mukaan niin, että ihmisilläkin olisi täällä hyvä olla? Eikö juuri keski- ja pienituloisten hyvinvointi, jota myös ay-liike on ollut rakentamassa, ole Suomen kannalta oleellista.

Mitä mieltä sinä olet?

Lähteet:
http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Wages_and_labour_costs
http://pubs.aeaweb.org/doi/pdfplus/10.1257/jep.27.3.167
http://robertreich.org/post/120107784670
http://www.taloussanomat.fi/porssi/sanakirja/termi/kilpailukyky/
http://www.imd.org/wcc/news-wcy-ranking/
http://www.imd.org/uupload/imd.website/wcc/scoreboard.pdf
http://www.weforum.org/reports/global-competitiveness-report-2014-2015#
https://www.foreignaffairs.com/articles/1994-03-01/competitiveness-dangerous-obsession